Hei, olen Aino Lehtovaara, 35-vuotias lääkäri ja metabolisen terveyden asiantuntija. Työssäni keskityn erityisesti painonhallintaan, elintapojen muutokseen, ruokahalun säätelyyn ja siihen, miten lääketieteellinen tieto voidaan tuoda ihmisten arkeen ymmärrettävällä ja lempeällä tavalla.

Olen aina ollut kiinnostunut siitä, miksi painonhallinta on monelle niin paljon vaikeampaa kuin ulkopuolelta katsottuna usein ajatellaan. Se ei ole vain kysymys tahdonvoimasta, ruokavaliosta tai liikunnan määrästä. Ihmisen painoon vaikuttavat hormonit, uni, stressi, perimä, lääkitykset, elämäntilanne, mieliala, työrytmi ja ympäristö. Juuri tämä kokonaisuus sai minut aikanaan suuntautumaan metaboliseen terveyteen ja pitkäaikaisen painonhallinnan tukemiseen.

Valmistuin lääkäriksi Suomessa ja olen sen jälkeen työskennellyt sekä perusterveydenhuollossa että yksityisellä puolella potilaiden kanssa, joilla on ollut ylipainoon, lihavuuteen, verensokeriin, verenpaineeseen ja jaksamiseen liittyviä huolia. Vastaanotolla olen nähnyt, miten moni ihminen tulee hakemaan apua vasta vuosien yrittämisen jälkeen. Moni on kokeillut lukuisia dieettejä, laskenut kaloreita, lisännyt liikuntaa, pettynyt itseensä ja aloittanut jälleen alusta. Minulle on tärkeää sanoa ääneen: painonhallinnan vaikeus ei tee ihmisestä epäonnistunutta.

Oma lähestymistapani perustuu rauhalliseen kuuntelemiseen, lääketieteelliseen arvioon ja realistisiin tavoitteisiin. En usko pikaratkaisuihin enkä siihen, että sama malli sopisi kaikille. Yhdelle ihmiselle tärkein askel voi olla ateriarytmin korjaaminen, toiselle unen parantaminen, kolmannelle lääkehoidon arviointi ja neljännelle se, että häntä kuullaan ensimmäistä kertaa ilman syyllistämistä. Hyvä hoito alkaa aina kokonaiskuvan ymmärtämisestä.

Painonhallinnan lääkkeistä, kuten liraglutidista ja muista GLP-1-vaikutteisista hoidoista, keskustellaan nykyään paljon. Pidän tärkeänä, että näistä aiheista puhutaan asiallisesti, ilman liioittelua ja ilman pelottelua. Lääkitys voi joillekin olla merkittävä tuki, mutta se ei ole irrallinen ratkaisu eikä automaattisesti oikea vaihtoehto kaikille. Hoito tulee aina arvioida yksilöllisesti, lääkärin kanssa ja osana laajempaa suunnitelmaa, johon kuuluvat seuranta, ravitsemus, liikkuminen, haittavaikutusten huomioiminen ja pitkäaikaiset tavoitteet.

Olen erityisen kiinnostunut siitä, miten ruokahalu ja kylläisyys toimivat kehossa. Moni potilas kuvaa, ettei ongelma ole tiedon puute. He tietävät kyllä, mitä “pitäisi” tehdä, mutta keho, nälkä, väsymys ja arjen kuormitus vievät toiseen suuntaan. Kun tätä ymmärretään paremmin, myös hoito muuttuu inhimillisemmäksi. Tavoitteena ei ole täydellinen kontrolli, vaan kestävämpi suhde omaan kehoon, syömiseen ja terveyteen.

Asiantuntijana haluan rakentaa siltaa tutkimustiedon ja tavallisen ihmisen kokemuksen välille. Lääketiede voi joskus tuntua etäiseltä, vaikealta ja täynnä termejä. Minun tehtäväni on selittää monimutkaisia asioita selkeästi: mitä vaikuttava aine tarkoittaa, miksi annostusta nostetaan vähitellen, miksi haittavaikutuksia seurataan, miksi ruokavalion laatu on tärkeää ja miksi lääkkeen nimi ei yksin kerro, sopiiko hoito juuri tietylle ihmiselle.

Tässä tapahtumassa ja siihen liittyvässä keskustelussa haluan käsitellä liraglutidi-injektiota, Saxendaa ja muita mahdollisia painonhallinnan hoitopolkuja tavalla, joka antaa kuulijalle enemmän ymmärrystä ja parempia kysymyksiä lääkärin vastaanotolle. En tarjoa yksilöllisiä hoitopäätöksiä enkä lupaa nopeita tuloksia. Sen sijaan haluan auttaa hahmottamaan, mistä painonhallinnan lääkehoidoissa on kyse ja miksi turvallinen, yksilöllinen arvio on aina tärkein lähtökohta.

Minulle terveys ei tarkoita vain numeroa vaa’alla. Se tarkoittaa myös jaksamista, unta, liikkumisen iloa, parempaa verensokeria, kevyempää arkea, vähemmän syyllisyyttä ja tunnetta siitä, että oma keho ei ole vihollinen. Painonhallinta voi olla pitkä matka, mutta sen ei tarvitse olla yksinäinen tai ankara matka.

Olen mukana tässä aiheessa siksi, että haluan lisätä ymmärrystä, rauhoittaa keskustelua ja tuoda painonhallintaan enemmän asiantuntemusta, myötätuntoa ja realistisuutta. Kun tieto on selkeää ja ihminen kohdataan kokonaisena, hoitopäätöksetkin voivat olla turvallisempia, harkitumpia ja kestävämpiä.